keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Haaveissa vaaleampi ruokapöytä

Meidän massiivitammisella ruokapöydällä on ikää jo kymmenen vuotta. Edelleen pöytä on todella mieluisa. Ottaen kuitenkin huomioon, että pöydän ääressä on kolme lasta kolistellut ruokailuvälineitä, sormiruokaillut, piirtänyt, maalannut ja muovaillut likimain viimeiset kuusi vuotta, on se edelleen hyvässä kunnossa eikä pöytään ole tullut ihmeempiä jälkiä.



Olemme öljynneet pöytää säännöllisesti värittömällä öljyllä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pöydälle pitäisi tehdä perusteellisempi huolto ja kunnostus.

Täällä uudessa kodissa meillä on melko paljon valkolakattua tai -vahattua pintaa ja ruokapöytä on alkanut tuntua liian tummalta ja tunkkaisen väriseltä.



Uutta ruokapöytää ei missään nimessä olla ostamassa, kunnostamalla tämä pöytä, saa se varmasti ainakin toiset 10 vuotta lisää käyttöaikaa. Meillä ei juurikaan vaihdella ja ostella uusia huonekaluja kyllästymisen ja huvin vuoksi. Lisäksi pöytä on tosiaan edelleen mieluinen ja ennen kaikkea tarpeeksi suuri meille. Pöydällä on pituutta kaksi metriä ja se on metrin leveä ja todistetusti kymmenen ihmistä mahtuu hyvin ruokailemaan pöydän ääressä! Olemme ostaneet tämän ruokapöydän asuessamme miehen kanssa vielä kahdestaan kolmiossa. Tuolloin jo halusimme suuren pöydän, jonka ääreen mahtuu vieraita ruokailemaan ja pelaamaan lautapelejä. Onneksi ostimme heti suuren pöydän, eipä ole tarvinnut vaihtaa sitä uuteen perheen kasvaessa.

Hieman tavallista leveämmän pöydän etuna on mielestäni se, että ruoat saa mahtumaan hyvin pöydän keskelle ja jos ruokailijoita on paljon ja haluaa pitää ruoat seisovana pöytänä keittiön tasoilla, voi pöydän keskellä pitää pöytäkoristetta, kukkia ja kynttilöitä myös ruokailun aikana.


Olenkin suunnitellut, että nyt ilmojen lämmettyä kannan ruokapöydän ulos ja ryhdyn hiomispuuhiin. Perusteellinen hionta, jonka jälkeen voi katsoa tarvitseeko pöytä värillistä öljyä vai vaaleneeko pöytä jo pelkästä hiomisesta niin paljon, että kirkas öljy tai vaha riittäisi.

Kokonaan valkoista pöytää en halua, joten maalaaminen ei ole vaihtoehto. Todennäköisesti jokin valkovaha voisi tulla kyseeseen, mikäli pelkkä hionta ei vaalenna pöytää tarpeeksi.

Myös nuo meidän mustaksi maalaamani pinnatuolit vaatisivat pientä kunnostamista. Maalasin nämä neljä pienempää tuolia itse pari kesää sitten, mutta tuolloin pinnojen liimailut tuntuivat vielä pitävän hyvin, eikä niille tehty mitään silloin. Nyt muutaman tuolin pinnat heiluvat ja niitä pitäisikin ehdottomasti liimailla takaisin kiinni jo ihan turvallisuussyistä.

(Nämä kuvat vanhasta kodista. Ruokapöytä, tuolit, verhot ja taulut samat vanhat. Mitäpä sitä hyviä vaihtamaan!)

Minusta on ihanaa, että omillakin kalusteilla alkaa olla ikää ja tarinoita kannettavana mukanaan, eikä kaikki huonekalut ole uusia. Tämänkin pöydän ääressä on käyty monet keskustelut, koettu ilot ja surut sekä vietetty hauskoja iltoja. Huonekalut ovat paljon muutakin kuin huonekaluja, niiden mukana kulkee monta tarinaa. <3 Tästä pöydästä ei varmaan luovuta ikinä.

4 kommenttia:

  1. Toi pöytä vaaleampana hivelisi melkein täydellisyyttä ^_^

    VastaaPoista
  2. Tyylikäs pöytä! Meillä on myös 15 vanha massiivitammipöytä, joka kävi muuton yhteydessä puusepällä hionnassa ja uudelleenöljyämisessä. Nyt se kestää taas toiset 15 v. Ei se työ ihan ilmaista ollut, ja vaatikin työtunteja mutta lopputulos oli kuin uuden veroinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! Massiivipuu on kyllä ihan paras, kun sitä voi hioa ja kunnostaa monta kertaa ihan uuden veroiseksi. En tykkää kertakäyttökulttuurista, jossa huonekalujakin vaihdellaan holtittomasti, mieluummin sitten just vaikka maksaa puusepälle vanhan kunnostamisesta! :)

      Poista

Luetuimmat