torstai 11. helmikuuta 2016

Puuhaa lasten kanssa

Itselläni on nyt alkuvuonna ollut jotenkin ongelmia keksiä mielekästä tekemistä arkipäiviin lasten kanssa. Ohjelmaa meillä on kyllä ollut paljon ja harvemmin koko päivää kotona ollaankaan, mutta ongelma on ehkä siinä, että itseä on kyllästyttänyt nämä samat arkipuuhat. Toisin sanoen on ollut vaikea motivoida itseäni innostumaan niistä arkisista touhuista. Tuntuu, että kaikki on jo nähty ja pitäisi olla jotain ihmeellisempää ja uusia kokemuksia ihan arkeenkin. Mutta loppujen lopuksi pitääkö?

Meillä on tarkka päivärytmi, mikä muodostuu tietyistä ruoka- ja uniajoista. Viikon ohjelma koostuu aika pitkälti ulkoilusta ja kavereiden tapaamisesta. Lisäksi käydään asukaspuistossa, kaupassa ja kirjastossa, leikitään sisällä, piirretään, lauletaan, leivotaan ja tehdään niitä kaikkia ihan perusjuttuja. Ja voi kun ne on tuntuneet tylsiltä viime aikoina, siis itsestäni. "Talvisäät" kyllästyttää, mutta toisaalta perus sisäleikitkin kyllästyttävät... Tällä viikolla (hyvin vähäisen) ulkoilun, piirtämisen/maalaamisen ja kaupassakäynnin ohessa ollaan muun muassa ehditty kyläilemään omien isovanhempieni luona, kestitsemään tyttöjen toista kummia ja tämän vauvaa sekä tänään suunnataan yhteen Espoon monikkotapaamisista. Juuri yksi päivä kaverin kanssa puhuttiinkin, että ilman viikottaista aikuista seuraa päivisin, olisi todennäköisesti jo esikoisen ja toisen raskaudenkin välissä ehtinyt jo kaipaamaan töihin, saati sitten nyt oltuamme pian neljä vuotta (!) kotona...

Viime viikolla sain kuitenkin taas todeta, että lapset eivät oikeasti kaipaa mitään kovin ihmeellistä vaan osaavat nauttia niistä pienistä jutuista. 

Hyvä esimerkki on muuttaa perus ulkoilu metsäretkeksi. Me ollaan paljon puistoissa, mutta myös kävelyillä. Tytötkin jaksavat hyvin kävellä ja meidän lempipaikka käppäilyyn on heppatallien ympäristö aivan meidän lähellä. Siellä hiekkateillä on tilaa kulkea, ei tarvitse pelätä, että joku juoksee auton alle ja samalla voi tuntea olevansa hieman enemmän luonnon helmassa. Viime viikolla ehdotin lapsille metsäretkeä, josta varsinkin esikoinen innostui ihan täysillä. Haettiin lähikaupasta pullat ja mehut, käppäiltiin, höpöteltiin ja pysähdyttiin kävelyn lomassa evästauolle. Aamupäivän ulkoilu sai aivan uuden merkityksen eväsretken myötä. 

Toisena päivänä viime viikolla askarreltiin pojan kanssa tyttöjen nukkuessa päiväunia. Poika ei nuku enää päiväunia ja hävettävän usein tuleekin annettua hänen katsoa jokin leffa tyttöjen nukkuessa. Ja myönnän myös harrastaneeni aivan liian vähän askartelua lasten kanssa... Viime viikolla saatiin kuitenkin yhteistuumin aikaiseksi mielettömän hieno auto! Vähän mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä, niin askartelu on ihan mukavaa yhdessä tekemistä!

Pitkästä aikaa käytiin nyt myös sisäleikkipuistossa ja tosiaan viime viikonloppuna suunnattiin koko perheen voimin käyttämään tyttöjen joululahjaksi saadut lahjakortit Snadistadiin. Aiemmin ollaan pojan kanssa käyty HopLopissa ja Huimalassa, mutta tytöille tämä oli ensimmäinen kerta missään tällaisessa paikassa. Lapsilla oli kyllä hurjan hauskaa! Tämä oli oikein mukavaa vaihtelua perus touhuihin. Tosin yksin arkena en pysty lasten kanssa tuonne lähtemään. Pitäisi ehdottomasti olla toinen aikuinen mukana!

Eilen puolestaan vaihdettiin puukynät vesiväreihin ja vietettiin pojan kanssa kiva maalaushetki tyttöjen nukkuessa.




Mutta kyllä sitä jälleen kerran on aika mennä itseensä ja todeta, että vaatimustason tekemiselle asetan minä itse, vaikka oikeasti pienille lapsille riittää ihan nämä tavalliset arkiset hommat. Ja etenkin se yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen. Ja tosiaan kuinka mediassakin on taas ollut paljon esillä, että jätetään se some ja ne kännykät syrjään ja keskitytään oikeasti niihin lapsiin!

Mikä on teidän lempipuuhaa arkena lasten kanssa? Kyllästyttääkö teitä koskaan ne samat puistoilut, värittämiset ja muut perus touhut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti