lauantai 19. syyskuuta 2015

Kaksi kertaa viikossa

Kaksi kertaa viikossa nautin, kun saan ajella puolisen tuntia ihan yksin koululle Myyrmäkeen. Kukaan ei huuda takapenkillä, kukaan ei kysele mitään ja saan olla ihan yksin. Kahtena iltana viikossa saan myös varmuudella viettää kolme tuntia ihan vain aikuisten kesken, jutella muustakin kuin unirytmeistä, uhmasta tai muuten vain lapsiperheen arjesta. Saan vaihtaa ajatuksia ja jutella ilman, että vastapuoli vastaa "ihan tyhmää" "mä en haluu" tai heittäytyy lattialle huutamaan. Kahtena iltana viikossa saan olla monen vuoden jälkeen jälleen myös jotain muutakin kuin äiti.

Kieltämättä koulun aloitus on tuntunut tosi hyvältä. Saa ajatella muutakin kuin niitä kotijuttuja, huomaa osaavansa vielä muutakin kuin niitä kotijuttuja ja ennenkaikkea saa tehdä jotain omaa. Kaikki vanhemmat varmasti tietävät mitä tarkoitan. Hetkeäkään en vaihtaisi viimeisistä vuosista, mutta useamman kotiäitivuoden jälkeen sitä kaipaa vähän jotain muutakin.

Koulun myötä arki on muuttunut kohtalaisen kiireiseksi ja kahtena tai jopa kolmena iltana viikossa meillä onkin läpsystä vaihto, mies kun tulee kotiin, niin minä hyppäänkin autoon ja suuntaan koululle. Kiireen tuntu on kuitenkin vahvistanut sitä, että koulu oli oikeasti hyvä aloittaa nyt vielä hoitovapaalla ollessa. Mitäköhän tämä arki on sitten vuoden päästä, kun pitäisi vielä viettää se kahdeksan tuntia toimistolla ja raahata lapsia joka päivä hoitoon. Nyt mulla sentään on ollut päiväuniajat aikaa tehdä koulujuttuja. Toisaalta mä olen kyllä sellainen, jolle sopii pieni kiireen tuntu. Mä olen paljon tehokkaampi, kun on monta rautaa tulessa. Jos to do -listalla on vain yksi asia, saattaa se jäädä helpommin roikkumaan, kun taas jos tehtäviä asioita on paljon.



Yllätyksenä koulun aloituksessa tuli se, että opinnäytetyötä ei ylemmässä AMK:ssa pidetään mitenkään lopputyönä, vaan opinnäytetyö aloitetaan nyt heti ja saatetaan valmiiksi kahden vuoden kuluessa. Mä kun olin ajatellut, että nyt viimeisen hoitovapaavuoden aikana käyn paljon kursseja ja sitten vuoden päästä kun palaan töihin, alan miettimään opinnäytetyön aihetta. Tämän ajatuksen saa kuulemma unohtaa ja aiheanalyysi pitää olla valmiina tuossa hieman yli kuukauden päästä! Tämä nyt on luonnollisesti aiheuttanut hieman lisästressiä, sillä en koe millään lailla mielekkääksi tehdä opinnäytetyötä työpaikkaani, josta olen kuitenkin ollut yli kolme vuotta pois ja palaan vasta vuoden päästä. Onneksi tällä viikolla moni asia kuitenkin selviintyi ja opinnäytetyön aihekin on jo muotoutunut. Teen opinnäytetyön kaverini firmalle ja tarkoituksena on ympäripyöreesti ilmaistuna suunnitella markkinointiin liittyviä juttuja. Kävinkin eilen lasten kanssa firman showroomilla ja saatiin jo vähän enemmän ajatuksia kasaan. Oon oikeesti tosi innoissani tästä ja uskon, että tästä tulee vielä hyvä juttu!


Mies on viettämässä kavereiden kanssa "miesten päivää", (tiedättekö splättistä, saunaa, pokeriturnausta jne! ;) ) ja lasten heräiltyä me touhutaan jotain kivaa äitien ja lasten kesken. Aamupäivälla ehdittiin jo ulkoilla tunnin verran ja vietettiin vielä lisäksi pari tuntia mun siskon ja hänen tyttönsä kanssa.

Tänään on siis opiskeluvapaa päivä! Oikein mukavaa lauantain jatkoa!

4 kommenttia:

  1. Oon samaa mieltä sun kans tuosta oman jutun tarpeesta. Itekki oon nyt ollu melkeen kolme vuotta kotona, ja kaipaan jo jotain omaa tekemistä. Jospa mua onnistais ja pääsisin hakemaani kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aikansa kutakin... Ei pystyis kyllä ikuisesti olla kotiäitinä! ;) Kovasti tsemppiä, toivottavasti saat opiskelupaikan :)

      Poista
  2. Tsemppiä opiskeluihin! Todella hyvät suunnitelmat ja varmasti oli hyvä veto aloittaa opiskelut jo nyt hoitovapaalla! Haasteita varmasti on kaiken yhteensovittamisessa, mutta ensi vuonna töiden alkaessa opiskelut on jo hyvässä vaiheessa. Olet rohkea, kun tartut uusiin haasteisiin :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! :) Pitää tosiaan osta tarttua niihin asioihin, jotka tuntuvat itselle hyvältä, mitään ei saa, jos ei tee asian eteen mitään! :)

      Poista