tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kaikkea ei tarvitse omistaa

Kaupat ovat täynnä ihania juttuja. Ihania lastenvaatteita, lastentarvikkeita, kodin elektroniikkaa, vaatteita itselle, kenkiä, laukkuja ja sisustustavaraa. Välillä kaupoille tulee lähdettyä ilman varsinaista ostotarvetta millekään.

Miksi?

Ehkä mielessä on halu saada jotain uutta, mutta ei varsinaisesti tietoa mitä. Ehkä joku lähtee sinne kuluttamaan aikaa. Ehkä jollain raha vain polttaa taskussa ja on pakko kuluttaa. Pakko ostaa koko ajan jotain. Saada uutuudenviehätystä. Tai jotain ostetaan, koska on niin kiva ja vielä tarjouksessa. "En mä tiedä tarttenko tätä, mutta kun on niin halpa!"



Välillä kulutushysteria ahdistaa pahasti. Joka paikka on täynnä mainoksia ja koko ajan kaikki mukamas tarvitsevat jotain uutta. Vaihdetaan puhelimia, padeja ja telkkareita vuoden välein. Ostetaan vaatekaapit täyteen vaatteita ja kenkiä. Ja vaihdellaan lastenrattaita tai autoja ihan vaan huvin vuoksi. Jotenkin käsittämätöntä. Ja kuinka moni oikeasti tekee tätä ihan vain oman egon buustaamiseksi tai ostaa jotain uutta, koska jollain kaverilla, tutun tutulla tai vaikka bloggarillakin on sellainen? Välittämättä kuitenkaan, onko itsellä tarvetta tuotteelle.

Nykyisin omasta kulutuksesta suurin osa menee luonnollisesti lapsiin, heidän vaatteisiin ja muihin lastentarvikkeisiin. Näissäkin kannattaa kuitenkin pitää järki kädessä, tarvitseeko oikeasti laulavaa pottaa, tuttipullonlämmittäjiä, steriloijia tai ihan jokaista kivannäköistä lelua. Tarvitseeko pienet lapset kahtakymmentä erilaista paitaa, koruja tai viisiä erilaisia kesäsandaaleja? Lastentarvikkeissa kannattaisi myös nostaa kierrätys kunniaan, ei kaikkea ole oikeasti järkevää ostaa uutena! Mitä jos jokainen ihminen maapallolla ostaisi aina kaiken uutena? Mihin ne kaikki tavarat lopulta päätyvät, kun käyttöikä esim. lastentarvikkeissa on niin lyhyt?




Alusvaatteita lukuunottamatta en ole ostanut itselle tänä vuonna yhtään vaatetta, kenkiä, laukkuja, koruja tai asusteita. Koska en oikeasti tarvitse. Hyvän mielen vaatekaappi projektin myötä olen oppinut käyttämään monipuolisemmin olemassa olevia vaatteita. Makuni on myös hyvin yksipuolinen, tykkään simppeleistä, klassisista vaatteista. Olen siis vihdoin myös oppinut, että yhdet valkoiset lenkkarit, muutama perus raitapaita tai yhdet hyvät tummansiniset farkut riittää. Miksi samankaltaisia asioita pitäisi omistaa kovin monet? Ehtiikö niitä kaikkia oikeasti käyttää?

Meillä on kotona loppujen lopuksi melko vähän tavaraa. Meillä ei ole hyllyittäin dvd:tä tai kirjoja. Meillä ei ole sesonkiverhoja, -mattoja eikä juuri muutakaan sisustustavaraa kaapeissa lojumassa. Meidän keittiönkaapeista ei löydy popcorni-, jäätelö, eikä leipäkoneita. Uskaltaisin väittää, että meillä ei ole oikeastaan mitään, mikä olisi juuri meille "ylimääräistä". Olen pyrkinyt tähän viime vuosien aikana ihan tietoisesti. Tavaranpaljous ahdistaa ja pahasti. Olen ottanut tavaksi, että jos jotain uutta haluaa, tulee sille löytyä todellinen tarve tai sitten jostain vanhasta tavarasta pitää hankkiutua eroon. Ja siis kierrättämällä, mieluiten myymällä, mutta hyväntekeväisyys on myös toki hyvä vaihtoehto. Uusia hankintoja ei myöskään tehdä hetken mielijohteesta. Eikä uutta telkkaria osteta, koska vanha toimiva on "pari tuumaa liian pieni", tai uusia lakanoita, koska nyt "pystyraita onkin enemmän muodissa kuin vaakaraita". Lasten pieneksi jääneet vaatteetkin pyrin myymään eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Jotenkin on vain helpompi olla, kun tietää, että tavarat eivät tipu lattialle kaappeja avatessa. Että tiedät, mitä omistat. Että oikeasti tarvitset asioita, joita omistat. Ja että oikeasti käytät omistamiasi tavaroita.


Tuleeko sun osteltua uutta tavaraa hetken mielijohteesta, minkä myötä kaapit pursuavat? Entä tiedätkö, mitä omistat? Mitä siellä vaatehuoneen perimmäisimmän nurkan laatikossa on? Vai asuuko sisälläsi pieni hamsteri eikä tavaranpaljous ahdista ollenkaan?

P.s. huomennahan alkaa taas kulutushysterian juhlapäivät, nimittäin Hullut Päivät! Iittalan tuikkukipot ja Gantin pyyhekasat aion kiertää kaukaa ja haen vain niitä oikeasti tarpeellisia juttuja, kuten lapsille kengät!

8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Musta tuntuu, että etenkin silloin kun raha on kortilla tekisi mieli ostaa kaikenlaista ylimääräistä ja sitä ja tätä. Sitten alkaa ahdistaa kun ei ole varaa ostaa ja jostain tulee se ajatus, että pitäisi. Pitäisi olla varaa siihen tohon ja tähän, vaikka todellisuudessa ne asiat mitä mieli tekee on täysin ylimääräisiä ja ns. tarpeettomia.

    Samaanaikaan myös ahdistaa se tavaranpaljous. Mä siivosin meidän pihavarastoa just yks viikonloppu ja en voinut olla päivittelemättä että miten kahdella 25-vuotiaalla ihmisellä voi olla näin paljon ylimääräistä tavaraa, kamaa joka jo monessa muutossa on vain muuttanut varastosta toiseen mutta silti niitä ei halua/voi/raaski viedä kirpparille. Ihan käsittämätöntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän jotain tavaroita näkee vaikka blogeissa, lehdissä tms, tulee monelle tunne, että itsekin tarvitsee saman tuotteen. Vaikka itsellä ei olisi edes tarvetta tai sitten kaapista löytyy jotain hyvin vastaavaa, mutta eri merkkistä. Ei kannata oikeasti sortua jokaisen mainoksen uhriksi!

      Ja mitä enemmän sitä varastotilaa on, taitaa herkästi kertyä sitä ylimääräistä tavaraa! Ronskisti vaan myyntiin, jos ei itsellä ole tarvetta! :)

      Poista
  2. Kyllä, ennen olin hamsteri ja sitä satoa nyt niitän... Projektina on ollut jo pidemmän aikaa päästä kaikesta ylimääräisestä eroon ja aika hyvällä mallilla tuo projekti onkin! Sitä mukaa kun tavara vähenee niin mielikin kevenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä projektiin! :) Se on kyllä vapauttavaa, kun pääsee ylimääräisestä tavarasta eroon. Kunhan sitten osaa olla ostamatta koko ajan jotain uutta. Muuten kierre on valmis!

      Poista
  3. Kyllä mua ahdistaa tavaranpaljous. Itse olen käynyt läpi tavaroitani puolen vuoden-vuoden välein (lähes koko ikäni) ja voi mikä helpotuksen tunne kun turhat tavarat saa pois. Viime aikoina olenkin taas kaivanut keittiönkaappeja sekä vaatekaappeja, sillä silmällä... Ja ne pieneksi jääneet lastenvaatteet..Mihin ihmeeseen ne laittaa? Meinasinkin pakata ne laatikkoon ja vielä Konttiin tai UFF:lle. Kuvaaminen olisi järkyttävä työ ja postittelu toinen. Puuh.

    Vielä kun saisi tuon hamsterimiehen käännytettyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pari kaveria, joille olen viime aikoina saanut hyvin kiertoon lasten pieniä vaatteita. Yhdellä on pienet kaksostytöt ja toisella poikavauva, jolle juuri sain kaikki esikoisen vanhat vaatteet kaapista eteenpäin! Muuten yritän myydä nettikirppareilla ja jos ei tietyssä ajassa mene kaupaksi, laitan hyväntekeväisyyteen, useimmiten Fidan tai UFFin laatikkoon. Kyselin joskus myös ensikodista, onko heillä tarvetta vauvanvaatteille. Silloin ei ollut, mutta tämäkin on hyvä lahjoitusvaihtoehto!

      Ja se on kyllä hyvä sääntö, että jos jotain ei ole tarvinnut yli vuoteen tai edes muistanut jonkin tavaran olemassaoloa, niin surutta vaan kiertoon! Hyvin todennäköisesti sille ei ole jatkossakaan tarvetta.

      Poista
  4. Word! Mä olen myös viime aikoina yrittänyt päästä turhasta eroon ja vaatteiden jälkeen oon nyt siirtynyt astioihin. Mitä järkeä on oikeasti omistaa viittä eri astiasarjaa?! :D samoin en myöskään ajatellut säilyttää oikeastaan mitään lastentarvikkeita mahdollisille tuleville lapsille...olis aivan ihanaa, jos vaatehuone voisi oikeasti olla vaatehuoneena eikä romuvarastona!

    Mutta silti. Hullut päivät kutsuu huomenna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kyllä mäkin siellä hulluilla päivillä oon nyt molempina päivinä käynyt, mutta ihan vain oikeasti tarpeellisia juttuja hakemassa! Kosmetiikkaa ja lastenvaatteita.

      Ja se on kyllä niin ihana tunne, kun varastotilat tai kaapit eivät pursua ylimääräistä tavaraa!

      Poista